70-luvulla rakennettu talo, en ymmärrä, miten silloin heikkona hetkenä tänne päädyin... Talo ei ole alkuunkaan minun makuuni, haaveilin aina keltaisesta pitsihuvilasta. Jotenkin vain lasten ollessa pieniä ja tilanpuutteen vaivatessa talo tuntui sopivalta ratkaisulta ja tänne muutetiin. Pikkuhiljaa yrietty laittaa paikkoja mieleiseksi, mutta vaikeaa se on, koska 60-70 luvun rakennusarkkitehtuuri ei oikein taivu pitsihuvilatyylilin. Paitsi kun oikein pakottaa. Tässä keittiön ruokailutilan nykymuoto:

Mitä tehty: aikakauteen tyypillinen tummunut mäntypanelikatto sai vaalean kattopinnan. Alunperin mäntyinen puolipaneli, jonka olin jo kerran aikaisemmin maalannut valkolakalla, maalattiin valkoiseksi. Panelin yläosassa oli valkoiseksi maalattua kangastapettilevyä (sekin vissiin jokin 70-luvun kamala villitys, alunperin tumman vihreä, mutta maalasin sen heti kun taloon muutimme, valkoiseksi). Levyjen välit tasasimme akryylimassalla, sen jäkeen tasoitetapettia ja koska jälki ei näyttäny vieläkään tasaiselle, tasoitelaastia ja hionta ja pohjamaalaus. Lopuksi tapetointi. Lattia oli alunperin parkettia, mutta kaikki jotka ovat sen ihanuuden kokeneet, tietävät kuin epäkäytännöllinen se on. Laitoimme päälle kylmästi laminaattia. Nettikaupasta tilasin uuden kattokruunun (vanha vihreän sävyinen ei enään sopinut) ja jouluksi löytyi alekorista punaiset sydänverhot, seinällä oleva sydän eräästä sisustuskaupasta. Nyt olen tyytyväinen (hetken).