Että ihoan kaikkea tekniikkaa, vaikka se mahdollistaa kaikkea uutta, kuten tämän tänne kirjoittelun ja kuvien käsittelyn jne.. Mutta hermo menee. Jos osaan yhden tavan ja olen opetellut siirtämään omasta digikamerasta kaapelilla kuvat koneelle ja osaan niitä tietyllä ohjelmalla tiettyyn pisteeseen asti käsitellä, niin mihinkään muuhun mun kärsivällisyys ei riitä. Nyt mun kamerasta on akku loppu, en löydä sitä mötikkäpäätä joka pitää kaapeeliin tunkea jotta sen saa pistorasiaan latautumaan. Yritin sitten toisella kameralla, mutta nyt ei löydy sopivaa kaapelia siihen kameraan... Tekisi mieli sanoa paha sana.

Ihnoan myös sitä, että joka toosaan on oma kaukosäätimensä. Osaan nippanappa laittaa telkan päälle ja vaihtaa kanavaa ja säätää ääntä. Siinä se sitten melkein onkin. Jos vahingossa painan jotain nappia ja tapahtuu outoja, niin en kyllä saa tilaa normalisoitua. Kenen etu tämä oikein on? Ei mielestäni enää käyttäjän, käyttäjän on insinöörit unohtanut jo kymmeniä vuosia sitten. Sorry vaan ukkokulta...

Koska en saanut kesällä maalaamieni taulujen kuvia tänne laitettua, niin laitan vanhoja. Pakko yrittää keksiä jotain "järkevää" puuhaa, sillä olen jäänyt nettipelien koukkuun ja yritän tällä korviketekemisellä olla hetken pelaamatta.