Eiköhän nämä ole nyt ne kuuluisat kevään viimeiset villasukat. Ulkona vallitseva säätila ei kyllä mitenkään pakota vielä lopettamaan, mutta varastot on täynnä ja mieli tähyää jo kesäisempiä juttuja. Kun vain tietäs, että mitä

Eli ensimmäiset sukat oli alkuinnostuksen voimalla suurempaa harkintaa tehdyt sukkaset, tässä sitten uusi versio. Kolmas on jo päässä tuloillaan eli talvimaisema sinisen ja valkoisen sävyillä tulee seuraavaksi.

Vielä virtaa villasukkia, eiköhän tämä kohtapuoliin lopu, kun kevätaurinko oikein alkaa porottamaan.

Kaivoin vanhan neulekuvion esiin ja siirsin sen sukkiin. Tuli vähän semmoiset harjoituskappaleet, en ole alkuunkaan tyytyyväinen, mutta tuotekehittely jatkuu.

Tässä malli ihan vain Excelillä tehty:

Sydänsukat vielä kerran keväisemmillä värisävyillä varustettuna.

Otsikko ehkä hiukan harhaanjohtava, mutta onhan 17v. myös lapsi. Minulle. Neidille ei kelpaa kuin muistavalkoiset lapaset. Kerran yritin tehdä luonnonvalkoisesta ja mustasta, mutta ei kuulemma kelpaa: on niin likaisen väriset. Nyt kokeilin tätä neulospintaa, missä valkoiset neulotaan nurjalla ja musta silmukka poimitaan puikolle neulomatta ja joka kolmas kerros neulotaan pelkällä mustalla oikeaa. Ihan hauskan joustava neulos syntyi, tuntui sopivan hyvin lapaseen.

Lisäksi kaveri tilasi sydänlapaset, kokeilin vähän eri mallilla kuin edelliset. Neuloin resorin vain yhdellä värillä, koska talvitakin hihan allehan se menee piiloon. Pyydettiin violetin sävyisiä, joten kaivoin kaikki vähänkin lilaan vivahtavat lankanyssäkät ja käytin niitä.

Nyt oli ihan pakko neuloa eli kylmyys teki sen, että tumput oli tehtävä, huvitti tai ei. Tein samaa sydänideaa varioiden, jonka mukaan tein jo syksyllä monet sukat.

70-luvulla rakennettu talo, en ymmärrä, miten silloin heikkona hetkenä tänne päädyin... Talo ei ole alkuunkaan minun makuuni, haaveilin aina keltaisesta pitsihuvilasta. Jotenkin vain lasten ollessa pieniä ja tilanpuutteen vaivatessa talo tuntui sopivalta ratkaisulta ja tänne muutetiin. Pikkuhiljaa yrietty laittaa paikkoja mieleiseksi, mutta vaikeaa se on, koska 60-70 luvun rakennusarkkitehtuuri ei oikein taivu pitsihuvilatyylilin. Paitsi kun oikein pakottaa. Tässä keittiön ruokailutilan nykymuoto:

Mitä tehty: aikakauteen tyypillinen tummunut mäntypanelikatto sai vaalean kattopinnan. Alunperin mäntyinen puolipaneli, jonka olin jo kerran aikaisemmin maalannut valkolakalla, maalattiin valkoiseksi. Panelin yläosassa oli valkoiseksi maalattua kangastapettilevyä (sekin vissiin jokin 70-luvun kamala villitys, alunperin tumman vihreä, mutta maalasin sen heti kun taloon muutimme, valkoiseksi). Levyjen välit tasasimme akryylimassalla, sen jäkeen tasoitetapettia ja koska jälki ei näyttäny vieläkään tasaiselle, tasoitelaastia ja hionta ja pohjamaalaus. Lopuksi tapetointi. Lattia oli alunperin parkettia, mutta kaikki jotka ovat sen ihanuuden kokeneet, tietävät kuin epäkäytännöllinen se on. Laitoimme päälle kylmästi laminaattia. Nettikaupasta tilasin uuden kattokruunun (vanha vihreän sävyinen ei enään sopinut) ja jouluksi löytyi alekorista punaiset sydänverhot, seinällä oleva sydän eräästä sisustuskaupasta. Nyt olen tyytyväinen (hetken).

No nyt näitä sitten tulee.. Liikaakin. Ongelma on, että tauluja on joka nurkka täynnä. Mietin jo, että mihin näitä voisi vaikka lahjoitaa, ottaisiko jokin esim. sairaalan lastenosasto vastaan, vai tuleeko enkeleistä (vai mitä nämä olennyt oikein ovat, toisten mielestä keijuja) liikaa vaikka kuolema mieleen. Tai jotain. Ja jos jonnekkin yleishyödylliseen tarkoitukseen näitä lahjoittaisin, niin laitettaisiinko niitä ylipäätänsä esille vai jäisikö jonnekkin varaston nurkkaan. En tiedä. Mutta tässä viimeisin tuotokseni "Talven Ihme". Pitää ehkä vielä vähän säätää kunhan hetken kuivahtaa.

Vihdoinkin lunta ja vaikka sitä alkaa olla jo tarpeeksi, niin pakko myöntää, että on kaunista. Ja inspiroivaa mitä ilmeisemmin, sillä näitä talvisia kuvia syntyy ja muutama on jonossa päässä odottamassa inspiraatiota.

Tämä on pienempi versio jo aikasemmin pariinkin kertaan maalatulle Talviunille taululle.

Tämä myös hyvin pieni "taulu", yleensä harvoin maalaan näin pienelle pohjalle. Nimi kait sitten Punatulkkupuu tai jotain:)

Ja viimeisenä Talviomenoita

Jotenkin tämä joutilas aika sai aikaan sen, että aloin inspiroitua joulukorteista joulun jälkeen ja tämän vuoden mallisto alkaa olla jo valmis. Yleensä teen vain yhtä korttia kaikille per vuosi, mutta nyt tuli muutamaa eri mallia kokeiltua. Voi siis olla, että jemmasa on jo muutaman seuravan vuoden mallit, tai sitten laitan eri vastaanottajille eri näköisiä. Mielessä on myös vaihtoehto, että josko teettäisi näistäkin ihan painettuja kortteja, mutta jää nähtäväksi. Kortit on siis ihan askarreltu, leikkaa ja liimaa menetelmällä + vähän piirusteltu.

Maalasin tämän taulun jo hyvissä ajoin etukäteen, taisi olle viime joulun jälkeen ja tarkoitus oli teettää joulukortteja. Jotenkin syksy meni ja joulu yllätti, en ehtinyt/jaksanut/viitsinyt teettää kortteja. Jos edes itse osaisin käsitellä kuvan julkaisukuntoon, mutta aina pitää turvautua kotiväkeen. Osaan itse vain rajata ja korjata automaattitoiminnolla muutaman jutun. No ehkä ensi vuonna..

Joulu meni muutenkin suunnitelmien vastaisesti, sillä jouduin torstaina sairaalaan ja pääsin aattona pois. Jouluvalmistelut teki perhe suurimmalta osalta, joten vähän outoa oli. No nyt on pari viikkoa sairaslomaa, joten kait tässä ehtii jotain kivaa tehdä. Ostin esim. askartelumassaa ja kokeilen tehdä pieniä juttuja. Sain joululahjaksi koristeen esim. oveen ja siinä oli sydämen muotoiseen rautalankaan kiinnitetty pieniä massakuvioita. Oli hauskan näköinen ja ajattelin kokeilla itse jotain samantapaista. Katsotaan mitä saan aikaiseksi ja laitan sitten kuvia jos lopputulos tyydyttää.

Hyvää uutta vuotta sivulleni eksyneille:)